sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Ravintola Ö


Pitkä hiljaisuus. Johtunee aivan puhtaasti siitä, että minulla ei ole kertakaikkiaan riittänyt energiaa, jaksamusta saatikka sitä puhdasta kiinnostusta aukaista bloggeria ja kirjoittaa puoliajatuksen siivittämänä teille jotain merkityksetöntä tekstiä postaus toisensa perään. Sitä varten tämä blogi ei ole luotu. Meni siinä sitten puoli vuotta tai kolmasosa päivää, ennenkuin saan jotain aikaiseksi, niin siitä huolimatta haluan että kirjoituksillani on jotain perää ja mikä tärkeintä - mulla on kivaa niitä kirjoitellessa. Monta kertaa olen kääntynyt kannoillani blogiin tullessani. Turhauttavaa toisaalta, kun tajuaa ettei oikeasti ole mitään kerrottavaa. Töitä ja viikonloppuja, sitä samaa viikosta toiseen.
Mutta nyt! Kerron teille minun ensimmäisiä kokemuksia fine dining ravintolassa vietetystä illasta hyvän ystäväni Marin kanssa. Matkasimme Tallinnaan pienelle kaupunkilomalle menneellä viikolla arkea ja töitä karkuun. Reissu oli kaikinpuolin onnistunut, sillä saimme vierailullemme aivan upean auringonpaisteen ja lämpimän sään! Sokos Hotelli Viru oli miellyttävä kokemus - kuten myös koko Tallinnan keskustan alueella haravoidut ostoskeskukset ja putiikit. Napakymppi ekaksi Viron vierailuksi, näin voisi sanoa.

Omalta osalta matkan kruunasi neljän ruokalajin annoskokonaisuus Ravintola Ö'ssä. Varasimme muutamaa päivää ennen pöydän kätevästi netin kautta ja menua selatessani olin aivan pähkinöinä. Eek, ensimmäinen fine dining kokemus ikinä (okei koulussakin työstettiin aika hienoja kokonaisuuksia, mutta ei niitä kokkailuja voinut ihan sillä kuitenkaan nimittää, se oli aikalailla hakuammuntaa sekä uusien asioiden pyörittelyä) !! Ajattelin jotenkin että mitenkä siellä nyt osaa sitten syödä kun haarukkaakin pidän väärässä kädessä, kuinka hiljaista siellä on ja uskaltaako pihahtaakkaan kaverille mielipidettä ääneen. Oon ehkä kattonut liikaa telkkarista ja elokuvista millaisia ne "hienommat" ravintolat oikein ovat ja elänyt vähän säkki päässä - siitä huolimatta että olen itsekin kokki. Silmissäni vilisivät kuvat taustalla soivasta viulumusiikista, koreasta - vanhempaan taittuvasta sisustuksesta, sekä posliinilautasista. Jotenkin kuitenkin tiesin, ettei Ö kuulunut kyseiseen kategoriaan.

Ravintola Ö:hön astuessamme ei todellakaan ollut pelkoa turhan nirppanokkaisesta ja tiukasta ilmapiiristä. Saavuimme koreasti viitisen minuuttia myöhässä (kannattaisi aina tarkistaa netin kautta ravintolan tarkka sijainti haahuilun ja arvailun sijaan) ja aurinkoinen naistarjoilija toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi. "We've been waiting for you, please come this way."
Saimme valita kahden pöydän väliltä, jotka oltiin katettu kauniisti maanläheisin värein ja yksityiskohdin. Katosta roikkuvat lennokkaat lamput tasapainottivat juuri maanläheisiä piirteitä salissa ja toivat lämpimän, pehmeän valaistuksen puolihämärään ruokailutilaan.
Valitsimme pöydistä toisen, josta oli suora näkymä keittiöön. Mikäs sen parempaa! 




Whitefish
egg white cream, tangy pickle, dill dirt
Salt-baked celeriac
caramelized butter, whey
Quail from Järveotsa quail farm
fermented bread cream and carrots
Goat cheese and spruce syrup
ash cookie
Yllä 4 ruokalajin taste walk - menu, joka maksoi 46 euroa per henkilö (5- ruokalajin menu 59 euroa ja 7 - ruokalajin menu 76 euroa, not bad!). Voin heti tähän kättelyyn sanoa, että tuolla hinnalla harvemmin saa edes pääruoka-annosta suomalaisissa fine dining paikoissa, joten Ö:ssä ruokaileminen oli aivan älyttömän edullista. Ja listan ruoka-annosten lukumäärästä huolimatta saimme ainakin neljä-viisi ylimääräistä maistiaista, mm. pre-starter (eli periaatteessa alkuruuan alkuruoka), pre-dessert (samaa linjaa, esijälkkäri), jonkinlainen väliruoka, leipää sekä jälkiruuan jälkeen makeita pikkunaposteltavia. Huikeaa, aivan huikeaa. Yllätyimme positiivisesti ja makuelämyksiä täräytettiin makuhermoille kerta toisensa jälkeen! Joidenkin annoksien pikkuelementit eivät aivan iskostuneet nopeasti suullisesti kerrotun selostuksen kautta mieleeni, mutta koitan parhaani mukaan selittää teille mitä näissä annoksissa - varsinkin menun ulkopuolisissa - oikein olikaan! Tämä menu oli muuten täysin gluteeniton!! Siitä iso plussa - vaikken itse gluteeniton ruokailija olekaan.

Meillä oli muuten maailman miellyttävin ja mukavin tarjoilija. Istuttuamme paikoillemme hän kertasi meille mitä erityisruokavalioita olin varauksen yhteydessä ilmoittanut ja miten se tulisi vaikuttamaan Marin osalta menun rakenteeseen. Olin jotenkin todella vakuuttunut jo tässä vaiheessa ja tiesin välittömästi että meistä pidettäisiin sinä iltana erittäin hyvää huolta. Ai että, miten upea fiilis se olikaan.


Tyylikkäälle suorakaiteenmuotoiselle lautaselle koottu, simppelin näköinen pre-starter koostui kuivatusta lohennahasta ja yrttisestä majoneesista (sekä murusesta jonka nimeä en tiedä). Keskellä oli siivu savustettua possunkylkeä - ja Marilla lautasella lepäsi särmä siivu kuhaa (+ ?). Viimeisessä kupissa oli tarjolla raikas yrteistä tehty shotti (alkoholiton tietenkin), jota olisi voinut litkiä kyllä enemmänkin! Oltiin Marin kanssa tässä vaiheessa jo aivan myytyjä ja odotimme innolla seuraavaa annosta.



Saimme alkuruokaamme odotellessa soman pieniä leipiä, sekä kaksi eri levitettä. Yrttisen, majoneesipohjaisen sekä voipohjaisen, ehkä kevyimmän ja maukkaimman levitteen mitä olen ikinä maistanut. Ruskea leipä oli 100% ruisleipää - ja pakko sanoa, että jumankauta että noin pehmeää ja kimmoisaa ruisleipää saa sitten hakea, ihan luvan kanssa. Aivan tajuttoman hyvää. Vaalea leipä kyljessä oli gluteenitonta ja rakenteeltaan aivan kuin mummun vastaleivottu hiivaleipä. Voitte arvata että leipäset hävisivät aika ripeään tuosta korista parempiin suihin...




Alkuruoka oli korea kuin mikä. Pällistelimme lautasen asettelua huolella varmaan viitisen minuuttia, ennenkuin uskalsimme alkaa hajottamaan asetelmaa pala palata. Maailman pehmeintä ja mureinta marinoitua siikaa, munanvalkuaisvaahtoa, siianmätiä, retiisiä, tillistä tehtyä rapsakkaa murua, kukkakaalia sekä kirpeää suolakurkkua. Olin jälleen myyty. Toivoin ettei kala olisi loppunut ikinä lautaseltani... Imin itseeni inspiraatiota, otin julmetusti kuvia ja huokailin. Tätä mä haluan tehdä. Olin aivan täpinöissäni. Rajattoman luovuuden ulosanti, mise en place ja ylpeydellä keittiöstä saliin tuodut annokset. Kyllä kiitos. 

Toisena pääruokana saimme annoksen, joka sisälsi ainoastaan selleriä. Annos itsessään oli melko pliisu, eikä tästä irronnut sellaista tiettyä wow- tunnetta, mitä alkuruoka oli tuonut mukanaan. Tuoksu oli huumaavan makea ja täyteläinen sekä - yllätys yllätys; sellerinen. Kyseinen juures ei kuulunut kummankaan meidän lempi raaka-aineiden top vitoseen, mutta kun maistelimme annoksen kaikki osaset läpi, mielipiteemme saivat käden käänteessä uuden suunnan. Merisuolassa kypsytetty selleri oli suussasulavan pehmeää ja niin täyteläistä, että sitä olisi voinut mielellään syödä enemmänkin. Lisäksi annoksessa oli kypsennettyjä, rapeita sellerisuikaleita, uppopaistettua sellerijuliennea sekä mahdottoman maukasta karamellisoitua voikastiketta.
Pääruokaan oli Marin osalta vaihdettu viiriäisen tilalle sampea. Kalan kanssa oli tarjolla herassa haudutettua sipulia, kyssäkaalia sekä isohirvenjäkälää. Omassa annoksessani oli siis lähifarmilla kasvatettua, täytettyä viiriäistä, käyneestä leivästä tehtyä kermaista kastiketta (fermented bread cream??), sekä porkkanaa eri muodoissa. Viiriäisannoksen maut eivät omassa suussa olleet aivan niin yksi yhteen lyötyjä, mutta sitäkin mielenkiintoisempia. Annos oli erittäin kaunis ja värikäs. Mari oli ihan tyytyväinen myös sampiannokseensa - joka oli myöskin raikkaan värinen sekä kauniisti aseteltu. Makuelämys oli kuulemma ollut jännittävä ja erikoinen! 




Jälkiruoat esittelen seuraavassa postauksessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti